Tirpasin tuossa viikonloppuna 3-kisaa Skandinavia Cupin merkeissä. Tuloksena 1 paha pettymys, 2 pettymystä ja 10 paleltunutta varvasta. Kisat alkoivat perjantaina 15km perinteellisellä kisalla. Aloitin kisan rauhallisesti, mutta olin silti kärkiryhmän vauhdissa 3.75km:n väliajoissa. Toisella kierroksella lyhty sammui kuitenkin totaalisesti, kun kisaa oli hiihdetty n. 6km Valomerkin jälkeen päätin vielä tutustua laskussa lähemmin lumen koostumukseen, joten tuloksellisesti kisa oli mennyttä. Hiihdin kisan loppuun, ihan vaan kostoksi itselleni ja saadakseni jotain tolkkua elimistön käytöksestä. Lopputulema oli, että laskun jälkeen tuntui aina pahemmalta, kuin nousun päällä.. Pitää kysyä joltain itseä viisaammalta mitä tämä merkitsee. Kisan jälkeen en uskaltanut käydä tulostaululla, kun olisi varmasti mennyt yöunet.
Lauantaina oli Sprinttipäivä perinteellisellä. Tein räväkän verryttelyn, mutta siitäkään huolimatta lihakset eivät olleet valmiina aika-ajossa nopeisiin liikkeisiin.. Selvisin silti niukalla marginaalilla karsinnasta jatkoon. Alkuerässä oli 4-suomalaista, yksi norski ja yksi wannabe norski (ukrainalainen) Nooh, startin jälkeen olin heti ensimmäiset 400m jojossa ja pääsin porukan vauhtiin kiinni vasta ensimmäiseen nousuun tultaessa. Nappasin nousussa ladun wannabe norskin perästä, koska uskoin tämän vetävän mäen koko letkasta parhaiten - Eipä sitten vetänyt vaan kaveri tuli välittömästi nousussa "syliin" joten jouduin vaihtamaan latua ja samalla erän kärki, Nikke, Juho, Mikko ja oikea Norski karkasivat. Sain loppuosuudella vielä Mikon (Maaranen) kiinni, mutta muiden menoa maalin sain katsella takavinkkelistä. Lopputuloksissa nimi löytyi sijan 19. kohdalta - Ei katastrofi, mutta ei oikein hyväkään.
Sunnuntaina oli Vuokatissa pikku pakkanen (-18) ja 15 km vapaalla.. Kisa-asun alle piti laittaa ihan useampi kerrasto, että ladulle ilkesi lähteä. Starttasin kisaan maltillisella strategialla - maaliin oli päästävä ja mielellään ehyellä hiihdolla. Tämän varmistamiseksi olin järjestänyt kierroksille 2&3 juottopaikan, jotta alkukaudesta ongelmia tuottanut energiatasojen heilahtelu ei pääsisi jälleen yllättämään. Kisahan meni tasaisesti, kunhan vain piti huolen, ettei hiihtänyt missään vaiheessa lähelläkään maksimivauhtia. Yhteenkään peesiin ei ollut varaa lähteä tai keuhkoista olisi purskahtanut taas kirkas limaryöppy ja valomerkki olisi tullut jälleen kesken kisan. Pahimmat paikat olivat (taas) laskujen jälkeiset osuudet, joissa lihakset tuntuivat todella huonoilta. Olin kisan 45. ja kärkeen eroa tuli sellainen 1.45.. Kisan jälkeen olin vain tyytyväinen, että selvisin ladulta pois, ilman paleltumia ja ennenaikaista valomerkkiä - varpaatkin sulivat jo kotona lämpimässä suihkussa.. Viikonlopun henkilökohtainen suoriutuminen oli sellaista, että kaikki haahuilut hyvästä alkutalvesta voi heittää (jälleen) romukoppaan ja aloittaa keskittymisen vuoden 2010-kisoihin. Keuruun/ Kontiolahden SM-kisoissa ja Sotilas MM-kisoissa haluan olla kunnossa, sillä niillä voi paikata edes jotain tästä katastrofista. Ehkä Viron ja Ruotsin Skandinavia Cuppeja voisi myös harkita, jos saan järjestettyä kisoihin huollon ja matkat ilman henkilökohtaista konkurssia.. Eli ollaan kuulolla - Meikä lähtee nyt lusimaan Joulua jonnekkin rauhalliseen paikkaan.
-Koo
